Keikka oli kaikinpuolin aivan uskomaton. Ismo Alangon johdolla Sielun Veljet puskivat itsensä täyteen vauhtiin heti ensimmäisen biisin aikana. Ennen keikan alkua epäilin, että keikan aloitusbiisinä toimisi Lapset, aivan kuten kesällä Ilosaarirockissakin, mutta epäilykseni osuivat harhaan sillä setti alkoikin Lammassusi-biisillä. Aluksi yleisö oli vähän hämmentyneen oloista, että mitä lavalla oikein tapahtuu, kun Jukka Orma ja Ismo Alanko sinkoilivat edes-takaisin lavanreunalla, Jouko Hohko keskittyi enemmän hoitamaan oman tonttinsa, eli aika rauhanomaisesti soitteli bassollaan, ja Alf Forsman paukutti rumpuja minkä jaksoi.
Mutta jo kolmannen biisin aikana, joka oli siis Satama, yleisökin pääsi menoon enemmän mukaan, nyrkit huitoivat ilmassa, osa eturivin porukasta hyppi ilmaan taputtaen - minä itse mukaan luettuna - osa keskittyi pelkästään mukana heilumiseen. Tämä sai Veljiin lavalla vielä enemmän puhtia, ja Ormakin astui lavalta yleisön edessä olevalle kaiteelle soittelemaan mahtipontisia kitarariffejään.
Aina Nälkä, Tuulelta Vastauksen Saan ja Kanoottilaulu -biisikolmikko vei yleisöltä itsehillinnän tyystin, etummaisissa riveissä ei ainakaan kukaan tyytynyt pelkkään katseluun, vaan lähes jokainen intoutui hyppimään. Fiilis oli mahtava.
Laulu-biisin aikana yleisökin vaipui rauhalliseen tunnelmaan, kaunis biisi sai Sielun Veljetkin hartaaksi. Ismo oli koko keikan ajan aina toisinaan pälyillyt suoraan minuun siinä eturivissä, luultavasti muisti minut usealta aiemmalta keikalta eturivissä heilumassa, koin hieman hämmentyneen tilanteen, kun Ismo astuikin lavalta kaiteen päälle suoraan minun eteen seisomaan ja kumartui minua kohti, hetken aikaa siinä sitten Ismon kanssa tuijoteltiin toisiamme silmiin. Kiva, että näytti huomanneen minutkin.
Hetkellisen hartauden jälkeen, bändi laittoi taas vauhdin päälle ja sai yleisön sekaisin. Keikan loppupuolen taukoamaton tykitys jaksoi kantaa samalla vauhdikkuudella koko ajan, Ismo Alanko, Jukka Orma, Jouko Hohko ja Alf Forsman vuodattivat hikeä, ja niin teki myös yleisö.
Tavastian keikka oli mielestäni paljon parempi, kuin kesällä nähty Ilosaarirockin keikka. Mutta se johtui siitä, että nyt bändi oli lähellä, kun oltiin intiimimmässä klubitilassa. Festareilla yleisön ja bändin välillä on monta metriä väliä ja fiilis ei ole aivan sama.
Keikan meinasi pilata, juuri muutamaa minuuttia ennen H-hetkeä, selkäni taakse ilmestynyt känniääliö. Kaveri oli ottanut muutamat pohjat, ja kommentit olivat sitä tasoakin: "Miks työ ootte tullu tätä kattomaan, Ismo on ihan perseestä... Oon tuntenu sen jo 30 vuotta... ja eturivin naisille tiedoksi, ettei Ismo teitä halua, ku sillä on vaimo.." Mikä ihme siinä onkin, että aina noille keikoilla, minun lähelleni hakeutuu joku humalainen örveltäjä? Ehkä olen jonkinlainen känniääliömagneetti... Se humalikko yritti hetken siinä jorata ja tunkea eturiviin, mutta kukaan ei päästänyt, joten se joutui tyytymään paikkaansa. Keikan alussa se seiso ja tuijotteli lasittuneella katseella bändiä, mutta kun soitto alkoi niin eka kommentti oli "Hei, hei, nyt pitäis päästä jonnekki... en kuule mitään... Meteli on liian kova." ja kun yleisö innostui pomppimaan, niin tämä känniääliö sai kaiketi jonkun kyynärpäästä osumaa, kun pian se jo konttaili lattianrajassa etsimässä silmälasejaan.
Minua vähän nauratti, kun se humalikko ilmestyi siihen selkäni taakse ja alkoi yskiä, niin vierustoverini totesi, että "Jos se oksentaa selkään, niin vedän sitä turpaan."
Mutta onneksi se sitten tajusi häipyä siitä, eikä onnistunut pilaamaan hienoa keikkaa örveltämisellään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti