Viikonloppureissu.

Pitkästä aikaa tuli käytyä Helsingissä. Kävin moikkaamassa Iiaa ja Rikua, sekä heidän kissojaan Igoria ja Kaunaa, sekä Eetu-kania. Oli hauskin viikonloppu pitkään aikaan. Tämmöisiä reissuja pitäisi tehdä useamminkin. 
Iian kanssa käytiin syömässä herkulliset kebab-annokset ja naureskeltiin niille kebab-pizzerioiden tarjoilijoille, kun ne jo kaukaa huusivat ohikulkeville ihmisille "Hei! Sina tulla syomaan kebab!" ja perään lista tällä hetkellä olevista ruoka-annostarjouksista. Hyvät oli ruoka-annokset, niin maultaan kuin kooltaankin. Eikä olleet mitään hinnoilla pilattuja. Niiden syöminen oli vaan hieman tukalaa, kun ei meinannut kaikkia jaksaa. Väkisin söin ateriani melkein loppuun, ja tuli ähky. 
Mutta ruokaa oli hyvä sulatella Tennispalatsissa Titanicia 3D:nä katsellessa. En ollut aiemmin käynytkään Tennispalatsissa, ja kyllähän siellä riitti ihmeteltävää tämmöiselle pikkukaupungin pojalle. Komea teatteri kaikilta osin. Studion valkokangas oli paljon suurempi kuin Kuusaan Studio 123:ssa, ja äänitehosteet oli huimat. Tennispalatsissa olisi kiva käydä kattomassa joku toimintaleffakin ihan mielenkiinnosta, että kuinka kovilta ne tehosteet niissä kuulostaa. Olen niin tottunut Kuusaan teatterin äänenlaatuun, että siellä ne ei tunnu enää niin koviltakaan. 
Leffan jälkeen lähdettiin kohti bussipysäkkiä, että päästäisiin Iian ja Rikun kämpälle, kellokin oli jo lähemmäs puolta yhdeksää illalla kun Titanic loppui. Bussipysäkille kulkiessa, huomattiin tilanne, jossa kaksi känninkäistä näyttivät kinastelevan. Asiaa hetken seurattuamme huomattiin, etteivät ne kinastelleet, vaan toinen kaveri yritti rauhoittaa toista kaveria, joka oli ilmeisesti hiiltynyt lähellä olevalle järjestyksenvalvoja-porukalle. Neljä järjestysmiestä juttelivat siinä keskenään, ja näitä kohti oli toinen humalaisista varsin halukas menemään.


Aikansa yritettyään kaverinsa rauhoittamista, toinen kuitenkin kyllästyi, ja päästi kaverinsa järjestyksenvalvojien luokse. Jos humalainen kaveri olisi tiennyt mitä tuleman pitää, hän olisi toivonut että toinen ei olisi kyllästynyt estämisyrityksiin. Sillä humalainen marssi kohti yhtä järjestyksen valvojaa, kädet tiukasti nyrkkiin puristettuna, ja hammasta kiukkuisesti purren. Pian humalikko oli kosketusetäisyydellä ja valmiina yllättämään tuon pahaa-aavistamattoman järjestyksenvalvojan. Harhaluulo. Järjestyksenvalvoja kiepsahtikin nopeasti ympäri, ja humalikko ei ehtinyt reagoida mitenkään tilanteeseen, kun järkkäri nappasi häntä kasvoista kiinni, ja jollain ihmeellisellä ninja-liikkeellä paiskasi hänet suoraan naamalleen asfaltille.
Sivusta seuraajana tunsin kipua omissa kasvoissani. Ihan vaan myötätunnosta. Tuommosia tilanteita ei näe kuin elokuvissa ja televisiosarjoissa. Ja näköjään myös Helsingissä oikeasti. Humalikko makasi siinä kasvot asfaltilla, ja järkkäri taivutteli tämän käsiä milloin minnekin suuntaan. Silloin päätin, etten koskaan, ikinä, missään aio olla järjestyksenvalvojien kanssa erimieltä mistään asioista. En halua kokea samaa kuin tuo helsinkiläinen vapunjuhlija. 
Bussimatka Iian ja Rikun asunnolle sujui rauhallisesti ja oli ihan kivaakin istua, olla ja katsella ohikiitäviä maisemia ja auringonlaskua bussin ikkunasta. Kun pääsimme viimein perille, mietimme hetken mitä tehdä, mutta sitten päätimme katsella Pan's Labyrinth-leffan.  Se oli mielenkiintoinen elokuva, mutta hieman outo. Minun kohdallani tuo elokuva vaatii ehkä vähän useamman katselukerran että se avautuu kunnolla. Visuaalisesti se oli mahtava. Loppuyön katsoimmekin Supernatural-sarjan 6. kautta ja tilattiin safkaa. Onneksi löytyi pizzapaikka, joka toimitti ruokaa kotiinkuljetuksella vielä puoli kahden jälkeen yöllä. 


Suunnittelen jo seuraavaa reissua Helsinkiin... Nyt alan katsomaan telkkaria. TV2:lta alkaa kohta Sielun Veljet-livetaltiointi joulukuiselta Tavastian keikalta.