Lauantai-päivä Repoveden kansallispuistossa.

Viikonloppu on mennyt pienen flunssan kourissa, on yskää ja nuhaa vähän ollut. Mutta eipä se ole haitannut menoa. Lauantai-aamuna päätimme veljen kanssa lähteä pienelle road tripille, ja kohteeksi valkoitui Repoveden kansallispuisto. Siellä en ollut aiemmin käynytkään, mutta se paikka on ollut jo pitkään mielessä että pitäis tämän kesän aikana käydä. 


Pakkasimme siis koirat veljen jeeppiin ja nokka kohti Repovettä. 

 

Lähtiessä aurinko paistoi suhteellisen lämpimästi ja autossa oli kuuma. Veljen koira Rocky, haukkui koko matkan ihan Repovedelle asti, koska aavisti että pääsee reissuun. Se tekee sitä aina. Bondi katseli ikkunasta ja yritti saada napatuksi vastaantulevia autoja. Se tekee sitä aina. Autossa ei ollut mankkaa, niin musiikkia ei voinut kuunnella, mutta Rockyn tasainen haukahtelu toimi hyvin taustaäänenä. 

Matkan ajan tuumimme, että mahtaakohan paikan päällä olla paljonkin porukkaa. Veli huomasi tiellä luikerrelleen kyykäärmeen, jota minä en harmikseni ehtinyt näkemään. 

Perille päästyämme pohtiminen siitä, että onko paljon porukkaa sai vastauksen: Parkkipaikka oli ainakin ihan täynnä autoja. Mutta onhan se kuitenkin iso paikka, joten luotimme siihen, että siellä olisi ainakin muutama vapaa grillipaikka, että saamme makkarat grillattua.

Repoveden riippusilta.

Patikkamatka grillauspaikalle oli mukava. Metsässä on muutenkin hienoa vaellella kesäisin. Jotenkin rauhoittavaa. Vapaapäiväkin tuntui vapaapäivältä, eikä vain yhdeltä tavalliselta päivältä muiden joukossa. Koirat tuntuivat nauttivan myös. Bondikin kirmasi innoissaan Rockyn perässä. Ja usein olikin koirien hihnat solmussa. 

Riippusilta oli Bondille ylitsepääsemätön este. Rohkeus ei riittänyt, joten kannoinpa sitten herran sylissäni riippusillan toiselle puolelle. Rocky sen sijaan käveli ihan itse. Ensimmäistä kertaa elämässään kylläkin, kuulemma. Aiemmin sekin on pitänyt kantaa sillan yli. Ehkä vanha herra halusi nyt näyttää Bondille mallina miten silta ylitetään.

Grillauspaikalla olikin muutamia perheitä, ja kaikki grillit olivat varattuja. Istuuduimme sitten odottelemaan että jos jostain vapautuisi pian grilli meillekin. Ei viitsitty tuppautua niiden perheiden seuraan, koska se olis ollu vähän kiusallista.

Makkaratkin saimme grillaantumaan, ja käytin aikaani sillä välin ympäristön kuvaamiseen. Veljellä oli sen verran kova nälkä, että se söi niitä makkaroita melkein kylminä. Menin minäkin sitten syömään. Alkoi olla sen verran kylmäkin, ettei siellä kauaa enää olisi viitsinyt ollakaan.

Repovedellä on 5 km:n mittainen Ketunlenkki, ja suunniteltiin että se pitää käydä tekemässä joku viikonloppu. Meinattiin että veljenlapsetkin pitäis ottaa mukaan, mutta saa nähdä mikä viikonloppu mennään. Jos lapset on äidillään niin sitten on mentävä taas kaksin koirien kanssa. 

Vänkyräinen puu kallion kielekkeellä.

Mutta Repoveden kansallispuisto on jylhä ja komea paikka. Sinne menee mielellään uusiksikin!

Bondikin viihtyi. Pääsi pitkästä aikaa kunnolla metsään juoksentelemaan.