Neljä Ruusua.

Mulla on sen verran tylsä elämä, että tänne kirjottelu on vähän ollu työn ja tuskan takana. Koska yksinkertaisesti, ei tapahdu mitään jännää. Ajattelin nyt sitten kirjoittaa itselle tärkeästä bändistä jotain, ihan niiden comebackin kunniaksi. Vaikka tylsää luettavaa sekin on. :'D Mutta anyway....

~ NELJÄ RUUSUA ~

Aloin kuunnella Neljää Ruusua 2000-luvun alussa. Silloin oli oma elämä aika perseellään, kävin vielä lähihoitajakoulua, joka sekin sitten jäi kesken sen takia, ettei koulussa istuminen enää kiinnostanu pätkääkään. Sitte pitikin miettiä, että mitä sitä alkais tehdä. En saanu mitään ideaa mieleen, joten päätin pitää välivuoden. Välivuosi sitte venähtikin useammaksi vuodeksi. Olikohan jopa kesäkuu 2001, kun jostain sain päähäni Neljän Ruusun Juppihippipunkkari-biisin. 

Päätin perehtyä bändin tuotantoon enemmänkin, joten lainasin veljeltäni Neljän Ruusun Pop-uskonto-levyn, ja pian olinkin koukussa. Samaistuin moniin teksteihin, ja aloin kokemaan että nehän kuvaa just hyvin meikäläisen elämäntilannetta. Bändin musiikki vaan vei mukanaan. Sitte aloin vimmalla haalimaan kokoon bändin koko tuotantoa. Sinä kesänä levyihin palo rahaa, monia satoja euroja. :D Mutta kesä oli hienoa aikaa (vaikka en mitään juuri tehnytkään). Makasin vaan sängyllä ja kuuntelin Neljää Ruusua. Sen vois elää uudelleen ehkä joskus. Sit kun taas on semmonen tilanne elämässä, että voi vaan olla jouten.

En tiedä, mutta mulla on tunne, että ilman Neljän Ruusun musiikkia, en olis tää sama ihminen joka nyt olen. Saattaisin olla joku lökäpöksyissä ja cap-lippis (kirjotetaanko se noin) vinossa kulkeva hiphoppari. Minä oon käyny aika paljon bändien keikoilla, mutta jostain syystä en ole onnistunu näkemään Neljää Ruusua koskaan livenä! En tiedä mikä siinä on, nehän oli vasta vähän aikaa sitten Kouvolassakin keikalla Tykkimäessä, mut mulla oli työpäivä keikan jälkeisenä päivänä niin missasin sen. Saman tyylinen ongelma on Ismo Alangon (joka on siis Neljän Ruusun solistin Ilkka Alangon isoveli!) kanssa ollu. 

Ismon keikoille olen kyllä päässy montakin kertaa, mutta nimmaria en ole koskaan onnistunu ITSE pyytämään. Aina siinä on joku välikäsi ollu. Kouvolan ekalla Ismon keikalla jossa olin, baarin portsari kävi takahuoneesta mulle hakemassa nimmarit. Sitte on ollu semmosia keikkoja (festarit yms.) joissa ei ole ollu mitään mahistakaan pyytää nimmaria, kun ei sinne artistien alueelle pääse. Toisellakin Ismon Kouvolan keikalla Ismo linnoittautui bändin poikien kanssa takahuoneeseen, eikä tullu sieltä vaikka odotin puoltoista tuntia keikan jälkeen. Ennen keikkaa sain annettua Ismolle piirtämäni muotokuvan synttärilahjana, mutta nimmari jäi kysymättä, kun sillä oli kiire soundchekin jälkeen takahuoneeseen. Ehkä se on vaan tarkotettu niin, että Ismo ja Ilkka Alanko pysyy mulle semmosina mystisinä hahmoina. 

Nyt eksyin vähän aiheesta...

Vuonna 2006 vasten mun kasvoja iski uutinen, että Neljä Ruusua jää määräämättömän pituiselle tauolle, ja bändin jatko on epävarmaa. Se oli aika kova kolahdus tämmöselle fanipojalle. Siinä meni jonkun aikaa että hyväksyin asian, että yks suosikkibändeistäni ei ehkä enää tee uutta musiikkia (vaikka koko ajan olen salaa toivonu että bändi tulee takaisin). Ilkka Alanko sen sijaan teki pari soololevyä, mut ei se tuntunu yhtään niin hienolta, vaikka niistä levyistäkin pidin. Kyllä ne vähän lohdutti sentään.

Pari vuotta kun oli menny bändin tauolle jäännistä, niin alkoi toivo bändin paluun suhteen loppua. Alko olla oikeasti ikävä. Vanhat levyt tuntui edelleen hyviltä, mutta kaipasi ihan uutta musiikkia. No sitte tuli niin paljon uusia bändejä joita alko kuunnella, niin Ruusut vähän unohtui, mutta aina kesällä niiden musiikin pariin palas ja muisteli vanhoja. 

2011 vasten mun kasvoja iski uutinen, että Neljä Ruusua tulee esiintymään Ilosaarirockin 40v. juhlissa, Joensuussa, ja että siellä on myös Sielun Veljet. Se oli aika kova kolahdus tämmöselle fanipojalle. Miehän varasin liput netin kautta saman tien, että en missaa.

Taas kuitenkin joku karma pisti näppinsä peliin, ja maanantaisen työpäivän takia, jäi Ilosaarirockin sunnuntai kokonaan näkemättä. Ja Neljä Ruusua oli sunnuntaiyön pääesiintyjä. Eli taas yksi missaus. Näin sentään Sielun Veljet, joka oli itselle vähän kovempi juttu. 

2011 lopulla alkoi näkyä uutisia, että Neljä Ruusua julkaisee uuden levyn kesällä 2012. Olin innoissani. Uusi levy tuli tänään postissa, ja se on mielettömän hyvä! Vanhalla bändillä on vielä virtaa, ja vittu että jätkät rokkaa edelleen. Nyt Neljä Ruusua alottaa kohta keikkarundin, joka kiertää aika kattavasti ympäri Suomea. Eli jos on mahdollisuus, niin kannattaa mennä kuuntelemaan/katselemaan. Onhan tää ihan pop/rock-bändi, mutta mahtavaa musiikkia. Lähin keikkapaikka mulle olis Lahdessa. Ajattelin mennä sinne sitten. 

Siinäkin on pari mutkaa taas matkassa. Saanko siskonmiehen sinne mukaan kuskiksi? Ja saanko lippuja ajoissa ennen kun ne myydään taas loppuun? Pitää vain toivoa. Etten missaisi Ruusuja taas.

Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin tässä palkinnoksi vähän musiikkia kuunneltavaksi kyseiseltä bändiltä (ne meni nyt näin pötköön, sori):