Voihan viisaudenhammas!

Viisaudenhampaita ei tule kaikille. Toisille niitä taas tulee ja ne puhkeavat normaalisti ilman mitään oireita. Minä en taida kuulua kumpaakaan edellämainituista ihmiskohtaloista. Mulla on ollut nyt suht pitkään purukalustossa jyllännyt tulehdus, joka alkoi melko harmittomasti. Hampaita harjatessa tuli vähän verta ja pientä kipua oli, ja aluksi en huolestunut lainkaan. Sillä ajattelin, että se on väliaikainen tulehdus tullut piipahtamaan muuten hyvässä purukalustossani. 

Pian kuitenkin aloin ihmetellä, kun tulehdus ei meinannut lähteä millään. Yleensä mulla ientulehdus viihtyy pari päivää kunnes poistuu, mutta tämä oli jämähtänyt vasemmalla takana oleviin yläposkihampaisiin. Omasta hammaslääkäripelosta huolimatta, päätin varata ajan suuhygienistille joka tarkistaisi mikä legoja vaivaa. Aikooko ne kenties pudota suustani? Pian jo istuinkin sitten nahkaisessa tuolissa kita ammollaan ja suuhygienisti-täti ronkki hampaitani. Tarkastuksessa ei mennyt kauaa, ja tulos oli että ientulehdus on jotakin kiertävää laatua, joka kävisi kaikki hampaat luultavasti läpi ja aiheuttaa lievää kipua. Siitä ei tarvitsisi olla huolissaan. Sen sijaan hygienisti onnistui bongaamaan eräässä takahampaassa reiän, joka olisi paikattava pikaisesti. Ja sain uuden ajan hammaskivenpoistoon.

Seuraavana aamuna huomasin jälleen olevani puhelin kourassa ja kuuntelin tasaisen tylsällä äänellä puhuvaan äänitettä joka toisti "Hetki vielä"-hokemaa ja samalla soi rasittava odottelumusiikki joka uhkasi jäädä korviini korvamadoksi. Ja tästäkin odottelurenkutuksen kuuntelusta joutui maksamaan, kun puhelinlasku raksutti koko ajan. Halusin saada varattua nopean ajan paikkaukseen, että sekin tilanne olisi sitten ohitse ennen hammaskivenpoistoa. Ja ajan saikin nopeasti, heti seuraavalle aamulle Kouvolan pääterveysasemalle. Piti ensin kyllä hieman värittää hampaan kipujen oireita kovemmiksi, mitä ne edes olivat. 

Taas nahkatuolissa typerän oloiset aurinkolasit silmillä tuijottelin hammaslääkärihuoneen kattoa. Pelko ja jännitys oli kokonaan poissa, sillä olin saanut tuntia aiemmin Diapamin, joka rauhoitti oloa mukavasti. "Paikatkaa se hammas, niin pääsen pois" ajattelin tyytyväisenä itsekseni, kunnes hammaslääkäri mutisi jotain suuresta reiästä. Tohtorille oli ilmennyt, että reikä hampaassa olikin odotettua isompi, joten hän päätti kuvauttaa hampaani jotta näkee rei'än todellisen koon. Kuvasta paljastui sitten että reikä on melkein jo hampaan hermossa asti, mutta samalla siellä näkyi jotain ylimääräistä. Nostin päätäni hammaslääkärin lepolassesta sen verran, että näin tohtorin tietokoneella näkyvän kuvan kidastani. Näin siellä siistin hammasrivin, mutta yksi hammas oli eksynyt hassuun asentoon jonnekin ikenen alle. 
Tarkemmin katseltuani huomasin eksyneen hampaan olevankin ihan ylimääräinen. Hammasjuhliin on saapumassa yksi myöhäinen juhlija, joka ei edes mahdu joukkoon sillä kaikki paikat on täynnä. 

"Viisaudenhammashan se sieltä tulee" totesi lääkäri rauhalliseen sävyyn. Mielestäni lääkärin äänensävy oli liian rauhallinen siihen suhteutettuna, että suuhuni on puskemassa viisaudenhammas. Mielessäni hiljaa kelasin muistojani läpi keskusteluista viisaudenhampaista, ja tulin tulokseen että ei, en ole kuullut yhtäkään positiivista kommenttia liittyen viisaudenhampaisiin tai niiden poistoon. Ainoastaan kauhutarinoita, niin kuin muistakin hammaslääkäreihin liittyvistä keskusteluista. Tunsin puristavani tuolin käsinojia ja jalkani painautuivat tiukasti penkkiä vasten. Pian lääkärin naama ilmaantui taas näköpiiriini kasvojeni yläpuolelle ja hän mainitsi, että joutuu nyt hetken pohtimaan että kumpi teko olisi viisaampi: Poistattaa viisaudenhammas ja paikata reikäinen hammas, vai poistaa reikäinen hammas ja antaa viisaudenhampaan tulla tilalle. Se kun kuvassa näytti vielä ihan ehjältä.

Lääkäri keskusteli avustavan hoitajan kanssa, samalla minä hyräilin mielessäni Ismo Alangon Vittu kun vituttaa-biisiä, se vähän rauhoitti ja tuntui sopivan tilanteeseen. Lääkäri sitten päättikin, että risa hammas poistetaan ja viisaudenhammas saa jäädä. Tyydyin tähän ratkaisuun, vaikka tottahan se on, että joskus ehkä joutuu poistamaan myös sen viisaudenhampaankin jos se reikiintyy tai muuten oireilee. Risaan hampaaseeni pistettiin väliaikainen paikka, ja sain poistua lääkäristä röntgenin kautta. Hammaslääkäri halusi kuvauttaa koko suuni, jotta nähdään muidenkin viisaudenhampaiden sijainti. Ja kuvista sain itsekin katsoa, että onhan niitä sinne tulossa. Toivon mukaan ne eivät ala oireilla mitenkään. 

Hampaanpoistoon aika oli reilu viikko ennen joulua. Se operaatio meni hyvin, silloinkin olin Diapamin vaikutuksen alaisena, joten en turhia stressaillut. Hammaslääkäri ronkki pihdeillä suutani ja nitkutteli hammasta hiljakseen irti. Toimenpiteeseen oli varattu tunti aikaa. Makailin tuolissa kaikessa rauhassa ja kuuntelin hampaastani lähtevää ritinää ja rutinaa, joka kuulosti siltä, että koko ajan varauduin tuntemaan viiltävää kipua. Kipua ei kuitenkaan tuntunut, kiitos hyvän puudutuksen. Välillä avustavan hoitajan naama ilmestyi silmieni eteen suumaski naaman suojana. Hoitajan silmäkulmissa olevista rypistymistä havaitsin hänen hymyilevän: "Suusta saattaa kuulua korviin kovia ääniä, niinku siellä olis isompikin vääntely käynnissä, mutta älä hätäile, hyvin sujuu ja kohta hammas irtoaa" hoitaja lohdutteli. Samalla näkyi hammaslääkärin veressä olevat kumihanskat kun hän korjasi otettaan pihdeistä. Silti ei tuntunut miltään. Oli hyvä olla, ja luotin että kaikki menee hyvin. 

Yhtäkkiä pihdit ja ylimääräiset sormet hävisivät suustani ja avustava hoitaja sanoikin, että hammas on jo lääkärin pöydällä. Vieläkään ei tuntunut kipua. Ajattelin, että eihän nämä operaatiot olekaan niin pahoja kuin olen pelännyt. Sitten kuulin lekurin mutisevan jotain kiroamiseen viittaavaa. Hän huomasi ikeneni hieman revenneen. Poistetun hampaan juuret olivat vioittaneet ientä lähtiessään. Sinne päädyttiin laittamaan yksi tikki, ja poistokuoppaan asetettiin pumpulipehmuste jota jouduin tunnin verran puremaan, että verenvuoto tyrehtyisi. Kipuja ei tuntunut. Kotona huomasin, että verenvuoto vain jatkui, joten piti vaihtaa puhdas pumpulituppo ja purra vielä toinenkin tunti. Illalla puudutuksen lakattua alkoi tuntua pientä jomotusta, mutta buranaa popsimalla siitä selvittiin. 

Nyt hampaanpoistosta on muutama viikko, ja suuhun puskeva viisaudenhammas kiukuttelee. Toisinaan tuntuu kovaakin jomotusta, mutta särkylääkke auttaa. Ja suussa vieläkin on ientulehdusta, mutta sekin johtunee viisaudenhampaasta. Se on puskenut itseään jo sen verran suuhuni, että se vähän näkyy poistetun hampaan kuopassa, kun peilistä katsoo. Kylmät juomat vihloo takahampaaseen voimakkaasti. Asia on aiheuttanut lievää stressiä, ja soitinkin asiasta hammaslääkäriin. Ajanvarauksessa ollut täti sanoi ettei päivystävän hammaslääkärin tuoliin ole asiaa. Hampaanpoiston yleisin oire parin viikon kuluttua on vihlonta naapurihampaassa, kun ienraja on siirtynyt siitä kohtaa paikaltaan. Olen sitten vain keskittynyt pitämään suuhygienistäni hyvää huolta ja jättänyt stressailun vähemmälle. 

Toissapäivänä huomasin töissä, kun satuin vilkaisemaan peiliin, että korvani alle on ilmestynyt pieni patti. Ajattelin, että finnin pirulainen siihen tulossa, niinpä nappasin tuon pienen patin peukalon ja etusormen väliin ja puristin. Näin siitä pääsee eroon! Vaan eipäs pääsekään. Mitään ei tapahdu. Tuntuu kuitenkin kipua. Ajattelin että se on vain ärtynyt, kun ei suostu puhkeamaan tyhkäksi ja jätin asian sikseen. Illalla äitin luona kyläillessä otin asian äitini kanssa puheeksi. Äiti vilkaisi pattia ja sanoi, ettei se hänen mielestään ihan finniltä näytä. "Olisko se rasvapatti?" äitini veikkasi. Stressipatti korvan juuresta tästä enää puuttuikin. Patti oli kaikenlisäksi kasvanut kokoa siitä kun sen töissä huomasin. Nyt se oli lähes sormenpään kokoinen.

Kävin näyttämässä pattia lääkärille, joka totesi sen olevan tulehtunut imusolmuke. Ne ilmaantuvat yleensä tulehduksien yhteydessä, ja kun tämä on ainoastaan vain toisella puolella, niin se viittaa bakteeriperäiseen tulehdukseen. Sain siis jykevän antibioottikuurin. 500 mg 3 x päivässä, viikon ajan. Luulisi auttavan. Lääkäri kuitenkin sanoi, että jos huomaan imusolmukkeessa suurenemista tai ettei se palaudu normaaliksi, niin pitää mennä uudestaan vastaanotolle. Seuraava aika hammaslääkärille on 24. tammikuuta. Silloin paikataan oikealla puolella oleva poskihammas, sielläkin kun on reikä. Samalla kyllä pyydän katsomaan miltä viisaudenhampaan seutu näyttää. Jos siellä on jotain pielessä niin sanon että poistavat senkin sitten turhaan kiusaamasta. 

Alkaiskohan tässä hammaslääkärirumbassa kohta olla jo voitonpuolella...