Lomailua.

Ensimmäinen lomaviikkoni alkaa lähestyä uhkaavasti kohti loppuaan. Vaan hätä ei ole tämän näköinen, onhan noita lomaviikkoja tuossa edessä vielä kokonaista kaksi kappaletta! 
Alkuloman aikana en ole saanut aikaiseksi juuri mitään. Paitsi eilen tuli postista kotiin Herra Ylpön ja Ihmisten uusi Mies ja Nainen-levy. Se on kyllä loistava! 
Niin, ja kävin eilen myös veljen, Päivin ja veljenlasten kanssa hiihtämässä Kettumäellä. Tai enhän minä hiihtänyt kun en omista suksia, ihan siitä syystä en omista, koska en pidä hiihtämisestä. Kouluaikoina sain siitä tarpeekseni. Minä sen sijaan juoksin veljen vierellä kun se hiihti, hyvin jaksoin, mutta kolmen kilometrin jälkeen alkoi kunto vähän hiipua, niin se vierellä juoksu muuttui perässä juoksuksi. 
Yhdessä vaiheessa pysähdyttiin hetkeksi huilimaan, ja siinä höpöteltiin niitä näitä, kun ympäriltä alkoi kuulua puiden kaatumisesta johtuvaa rytinää. Lumien painosta meni muutama puu nurin. Siihen loppui se huilitauko, kun alettiin aatella että kohta on puu niskassa. Veli yhdessä suuremmassa alamäessä kaatusi aika komeasti, näytti mallia miten suksilla lasketaan mäkeä, aloin siinä sitten seuraamaan että nyt lähti toinen suksi pois ladulta ja veljen vauhti näytti vain kiihtyvän, pian edessä oli mutka ja ajattelin että nyt mennään sellasta kyytiä että kohta pusikko rytisee. Vaan veli pelasti tilanteen, hyppäämällä mahalleen.  Hienot jäljet jäi laduille: neljä syvää monttua, polvet uppos hyvin hankeen, kuin myös kädet. Veli siinä vielä totesi, että "Tostahan puuttuu enää että pään oisin työntäny hankeen ni silleki ois oma monttu...", mutta oli kyllä hauskannäköinen tilanne. 


Siitä sain aatteen, että minäkin hankin sukset! Pitäähän sitä nyt kokeilla, että osaako sitä enää edes hiihtää näin usean vuoden jälkeen. Ja olen aika varma, että kun minä lähden laduille, niin ne pusikot tulee rytisemään. Mutta ennen kuin saan omat sukset, niin pitänee lainata joltain muulta...