Inhoan talvea koska...

...Silloin sairastan eniten. Viikko. Kohta on siis mennyt viikko nuhan ja pienen yskän kanssa asustaen. Onneksi tämä alkaa jo helpottaa, sillä enää ei yskitä aivan niin älyttömästi kuin viime viikonloppuna ja nenäkään ei valu samalla tavalla. Nenä vaan ei enää tykkää yhtään niistämisestä. Se on alkanut rohtua ja punoittaa ja on jo kipeäkin. Näytän siis krapulaiselta Petteri Punakuonolta kun silmätkin vähän punoittaa. Olo on sentään pirteä, tänään jopa sain pientä piirustusta aikaiseksikin.

Okei, on talvessa metkojakin puolia: Kävin sunnuntaina veljen perheen kanssa pulkkamäessä. Taas vaihteeksi. Tällä kertaa jopa velikin lähti matkaan, kun lapsensa sitä pyysi. Siinä pulkkamäkireissussa ärsytti se, että siellä oli muitakin mäenlaskijoita liikenteessä. Hirveä lauma lapsia ja niiden vanhempia ja oli hieman rasittavaakin, kun niitä lapsia siellä joutui varomaan. Ei ne lapset osanneet itse juurikaan varoa, kulkivat keskellä mäkeä suunnilleen ylös alaslaskunsa jälkeen. Veli sitten keksi leikin, että se saa aina pisteen, joka kaataa laskiessaan yhden varomattoman lapsen, ja jos sillä lapsella sattuu olemaan turvaheijastinliivi päällä niin siitä tulee automaattisesti kaksi lisäpistettä. Eräs mies siinä mulkaisi minua ja veljeä vähän pahasti, hän taisi kuulla vitsailumme. 
Veljenlapset laskivat aluksi muutaman kerran, kunnes sitten sain vuorostani minä laskea ja veljentyttö halusi tulla kyytiin, joten päästin sen istumaan pulkkaan eteeni. Lasku meni muuten ihan mallikkaasti, mutta kun pulkka pääsi oikein vinhaan vauhtiin, niin veljentyttö sitten päätti jarruttaa laittamalla jalkansa maahan... Tietystihän se puuterilumi alkoi pöllytä ihan hullun lailla, ja edessä istuva veljentyttö oli niin lyhytkokoinen ettei siitä ollut mitään suojaa, niin ne kaikki lumet oli sitten minun naamallani. Veljentyttöä nauratti, minua ei niinkään.
Toisella kerralla laskin pulkalla yksikseni, ja veljeni ehdotti, että näyttäisin lapsille kuinka hypätään pulkalla hyppyristä, kun sinne oli muutamat hyppyrit tehty. Tein siis työtä käskettyä, mutta eihän se pulkka pysynyt enää allani hyppyrinnokan jälkeen vaan lensi omia teitään pöpelikköön. Minä taas puolestani lensin pienimuotoisessa kaaressa, joka luultavasti näytti linnunpoikasen ensilennon räpellykseltä - tai siltä se ainakin tuntui - sain kuitenkin jalkani maahan ensimmäisenä, mutta tasapaino ei tullut mukana, joten alastulo oli ihan näyttävä kuperkeikka.. Sieltä hangesta ylös kompuroidessani kuulin naurua, ja veljen perhe ei ollut ainoa pulkkamäessä joka nauroi minun hyppyrinäytökselleni.
Veljentyttö sitten rohkaistui ja halusi laskea hyppyristä myös, ja se pysyi jopa pulkan päällä koko ajan jopa hypyn jälkeen. Veljeni kommentoikin että "Joliettehan osasi, se sinun hyppy näytti vaan lähinnä nololta...". Sen jälkeen kokeilin muutaman kerran uudelleen mennä hyppyristä, ja ne hypyt jopa kuvattiinkin, mutta lopputulos oli aina sama: Minä rähmälläni hangessa ja pulkka ties missä. Niissä vaan ei ollut enää noloa kuperkeikkaa.
Pari kertaa vielä laskettiin veljen kanssa yhdessä samalla pulkalla.. Isot pojat pulkkamäessä.


Tuossapa viime viikonlopun toilailuista jotakin muisteluita. Huomenna olisi työpäivä joten pitäisi mennä nukkumaan. 


Laitetaan tähän vielä video, jossa koirani Bondi näyttää miten maastoudutaan sohvaan: